Meidän isäntä on ollut kova myymään ja ostelemaan autoja. Ei se minua ole haitannut enää vuosiin. Olenkin sanonut, että melkein kaikki muu maallinen mammona on myytävissä, mutta pianosta en luovu. Nyt kun olemme asustelleet Kanttorilassa ja kun olen toivonut saavani pianon tänne, niin sen kuljettaminen on ankarasti askarruttanut. Välillä mies on jopa uskaltanut ehdottaa, että myydään tuo raskas piano pois ja hommataan tänne jokin kevyempi soittopeli. Mutta kuten sanottu, pianosta en luovu. Niinpä viimeksi kaupunkikodissa käydessämme olimme varustautuneet peräkärryin, lavetein sun muine vermeineen, joista mies arveli olevan apua pianon siirtämisessä peräkärryn kyytiin. Varsinainen ongelma odottaisi kuitenkin Kanttorilassa: korkeat ulkoportaat.
Mutta sitten kävi niin onnellisesti, että eräs mies, joka oli kiinnostunut ostamaan automme (kts. ensimmäinen lause) ilmaisi halukkuutensa auttaa pianonmuutossa. Jotenkin kummassa puheeksi oli tullut pianon siirtäminen. No, ei se ole mitenkään kummallista, mieheni juttelee kyllä avoimesti ja laveasti asioistamme... Tämä autonostajamies kuitenkin "sattui" olemaan pianonsiirto- JA viritysammattilainen! Niinpä nyt on sovittuna, että torstaina hän tulee kaupunkikotiimme hakemaan pianon kaverin kanssa pakettiautollaan ja kuskaa sen tänne Kanttorilaan - ja jatkavat sitten seuraavalle pianonvirityspaikkakunnalle kahdella autolla.
Tämä maistuu johdatukselta. Taidan saada ISON joululahjan jo ennen joulua. Muutakin suurta on ilmassa, mutta niistä toiste. Nyt täytyy siivota tilaa pianolle ja sen siirtämiselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti