Omenatarha

Omenatarha

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Lomalaisen rokulipäivä

Teimme eilen sen sukulointi- ja taimiretken. Menomatkalla poikkesimme ensin Millanin porraspielessä hakemassa myös häneltä taimia ja sitten piipahdimme isolla kirppiksellä, kun halusin tutkailla vitriinitarjontaa. Pari varteenotettavaa vaihtoehtoa oli, muttemme tehneet mistään varausta. Seuraava pysähdys kahville nuoremman siskon luona ja sitten kävimme katsomassa äitiäni, joka tällä kertaa olikin hereillä. Kun lauloimme monien laulujen jälkeen vielä suvivirren, niin äiti yhtyi mörisevällä äänellään säkeisiin: "mun sieluni, sä liitä myös äänes kuorohon ja armon Herraa kiitä, kun laupias Hän on".
Ennen kuin jatkoimme isosiskon luo, mies kävi hakemassa katsastuskonttorilta siirtokilvet, jos vaikka hän saisi siskoni pihassa talven seisoneen auton liikkeelle ja siirrettyä Kanttorilaan. Perillä söimme uusia perunoita smetanasillin ja salaatin kanssa, teimme siskon kanssa puutarhakierroksen ja mies touhusi siskon vanhan auton kimpussa. Kun olimme siskon kanssa vielä peranneet kivikkoreunuksen pohjaa ja käyneet tätiä katsomassa, niin mies olikin valmis yrittämään liikkeelle lähtöä. Pakkasin kyytiin vielä vähän hopeahärkkiä ja toista valkokukkaista maanpeiteperennaa sekä ison rullan sisustuskangasta (mikä olisikin erillisen postauksen väärti asianhaara). Sitten alkoi retkemme jännittävä loppuhuipennus: ajo kahdella autolla perätoukuria, minä paremmalla autolla perässä seuraten, mihin asti mies saa toisen auton kuskattua. Ilman vilkkuja, ilman mittareita nytkytellen... Kirkolla jätimme kakkosauton odottamaan kylmälle asemalle, kun kävimme aakkoshuoltamossa ostamassa sen tankkiin jotain lisäainetta, jos vaikka ei niin enää nyityttäisi. Samalla ostimme matkalle iltapalaksi kolmioleipiä. Sitten taas jatkettiin peräkkäin. Onneksi iltamyöhäisellä liikenne oli aika hiljaista. Ohittelija pääsivät suhteellisen helposti meidän sivuutte. Syönti- ja verryttelytauko pidettiin levähdyspaikalla.
Emme päässeet kuitenkaan Kanttorilaan asti kahdella autolla, mutta ei se siirtokilpiauto maailmojen taakse jäänyt, puolen tunnin matkan päähän vain. Mies ruuvasi siitä irti lukkopohjan mukaamme, aikoen sitä tutkia, jos vaikka saisi sen kotikonstein toimimaan. Pääsimme kotiin aamupuolella yötä. Niinpä olenkin ollut tänään nuutunut ja saamaton. Mies lähti herättyään kokeilemaan, saisiko hän matkasta jääneen auton liikkeelle. Ja niin vain hän sen sai ajettua kotipihaan juuri ajoissa ehtiäkseen vielä hyppäämään linjurin kyytiin, päästäkseen hakemaan vielä omankin autonsa sieltä puolen tunnin ajomatkan päästä.
Sillä välin minä olin saanut sentään tiskata ja leivottua puolen litran nisutaikinan. Kaurakeksejäkin aloin tehdä, mutta sitten huomasinkin, ettei minulla ole täällä leivinjauhetta. No, aivan syötäviä kekseistä tuli ilman nostatusainettakin, sellaisia kakkaroita.
Noinkohan huomenna taas jaksaisi paremmin.

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Vihovihoviimeiset kylvöt

Luulin saattaneeni kylvöt päätökseensä, kun toissapäivänä kylvin vajaaksi jääneiden sokerihernerivien päihin lisää tilliä - jota yhden vajaan rivin lisäksi olin kylvänyt aiemmin myös gladiolusten ja kasvihuonekurkkujen juurelle - ja tammenlehtisalaattia, jota olin kylvänyt salaateissa ensimmäisenä vajaan metrin verran ja jonka jälkeen olin seuraavaksi kylvänyt Baby Leaf -sekoitusta ja viimeksi keräsalaattia.
Tänä aamuna sateen aikaan nostin syrjään kateharson, jolla olin peitellyt suurimman osan kasvimaastani kohta kylvön jälkeen, lähinnä suojatakseni naurista ja porkkanaa mahdollisilta tuholaisilta. Sen lisäksi, että harson alta paljastui hurjasti perattavaa eli kitkettävää, esiin tuli myös vielä kaksi kylvämätöntä rivin päätä. Tein lyhyet kylvövaot sateen kasteltavaksi ja lähdin hakemaan sisältä - yllätys yllätys - tillin ja tammenlehtisalaatin siemeniä.
Lisäksi otin ruokakaapista vajaan pussin alfa-alfan eli sinimailasen siemeniä. Olin aikanaan ostanut ne idätystarkoituksessa ja muutaman kerran niistä olin idättänytkin. Kun nyt muutama päivä sitten ruokakaappia järjestäessään törmäsin pussiin, niin yhden siemenannoksen laitoin likoamaan ja kun olen sittemmin niitä koettanut idätellä, niin totesinpa, että ei vanhentuneilla siemenillä ole kummoinenkaan itävyysprosentti. Silloin tuli mieleeni, että voisihan ne yrittää edes kylvää, maanparannuskasvihan sekin on. Tillit ja salaatit kylvin säällisesti riviin, jotka muistin samantien merkatakin nimikylteillä. Mutta alfa-alfat nakkelin ruohonsiemenen tapaan hajakylvönä sille kapealle alueelle, joka kasvimaan ja kohopenkin välissä oli vielä tyhjillään, jättäen hyvin kapean kävelyreitin kohopenkin juurelle. Loput siemenet levittelin kahden eri kohopenkin kyljelle, toivoen sinimailasen itäessään toimivan elävänä katteena.
Sen lisäksi, että olen melkein kaikki kylvörivit muistanut merkitä nimilapuilla tai tikuilla, pitäisi varmaan piirtää jonkinlainen kartta tai kaavio kasvimaasta kohopenkkeineen. Muistiin ei voi oikein luottaa, sehän huomattiin jo punajuurien kanssa.
Tänään löysin ilokseni kaksi itänyttä härkäpapua, joita olin muutaman kylvänyt samaan kohopenkkiin maissin-  ja kesäkurpitsantaimien kanssa. Kauan odotin niiden itämistä ja olin jo ajatellut siirtää perunamaasta penkkiin härkäpapua, mutta ei nyt tarvitsekaan. Mutta nostin kuitenkin kaksi härkäpavun tainta pottumaasta purkkeihin, kun ajattelin huomenna viedä siskolle ne. Hänellä kun eivät härkäpavut itäneet ollenkaan. Vien toki muitakin taimia, kun sisko ei ole voinut kissojen takia esikasvattaa tomaatteja tai mitään muutakaan. Millan ei nyt pysty lähtemään perinteiselle taimiretkellemme, koska hänellä on pahin niveltulehdus aikoihin, ja se on räjäyttänyt myös sähkökivut infernaalisiksi 😢

torstai 15. kesäkuuta 2017

Kitkentää ja ruohonleikkuuta vuorossa

Eilen oli sopiva sää kitkemiseen, ei niinkään istutteluun, vaikka sitäkin hieman vielä olisi kesäkukkien osalta. Sen verran kuitenkin istutin, että siirsin muratin ruukusta kivikkopenkin varjoisemmalle puolelle rönsytiarellan viereen. Lisäksi istutin pari krassia navetan päätyyn, kun olin ensin perannut ja höystänyt niille plassin. Muutenkin vietin aika pitkän tovin navetan päädyssä, siivoamassa esiin ruusujuurta ja muita mehikasveja. Leinikkiviheliäinen ja juolavehnä toinen viheliäinen. Perennapenkin laidassa olin huomannut jonkin unikon lehtiä ja olikin käynyt mielessä, että kunhan niitä ei ajeltaisi ruohonleikkurilla. Kun mies sitten eilen aloitti leikkuu-urakan, hän aloitti sen nimenomaan navetanpäädystä, enkä ennättänyt varoittaa saati pystyttää mitään merkkikeppiä. Mutta nyt sinne laitoin, keltapunaisen katkenneen kirveenvarren unikoiden lehtiruusukkeiden viereen merkiksi. Kyllä ne siitä vielä kasvavat ja ehtivät kukallekin.
Toinen kohennuskohteeni eilen oli lintualtaan perennapenkki. Siinä julianesikko ja vaaleanpunainen rentoakankaali olivat kitukasvuisen näköisiä jo viime kesänä. Toissakesänä niiden yli ajettiin peräkärryn renkaalla, niin se litisti niiltä kasvualustaa? Lisätäkseni siihen multaa ja kasvutilaa kaivoin reunuskiveyksen ruohon seasta ylös, ja ne ruohot tietty myös. Järjestin kivet miehen toiveiden mukaisesti nurmen tasalle, etteivät pökkää ruohoa leikatessa.
Mikä urakka jatkuikin tänään. Vaan niin sai mies ajeltua kuta kuinkin koko neljäntuhannen neliön tontin. Hänellä oli ihan hyvä syy ruohonleikkuuseen, siis sen lisäksi, että ruoho oli jo päässyt tosi pitkäksi. Tänään nimittäin kuopus ajeli tästä ohi ja vei mennessään ruohonleikkurin kaupunkikotiin. Siellä esikoinen oli jo kerran aikeissa käydä leikkaamassa nurmikon, mutta ei ollut löytänyt konetta. No eipä tietenkään, kun se oli täällä. Mutta nyt on tarkoitus hankkia Kanttorilaan uusi kone, ehkä sähkökäyttöinen, mieluiten  vetävä, mutta myös keräävä. Haluan jatkossakin saada katetta kasvimaalle.
Pyysin kuopusta ottamaan ja lähettämään mulle pari kuvaa puutarhasta, jottanäen, ovatko kylvetty ruoho ja istutetut peruniat ja leijonankidat elossa ja kasvaneet.
Eilen kylvin vielä muutaman punajuuren palsternakkarivien väliin, jossa valkosipulikylvös oli itänyt niukanlaisesti. Punajuurta ei näillä palstaneliöillä voi tulla liikaa.
Kuudesta avomaankurkusta kolme on itänyt. Vielä odottelen, josko nousisi lisää, mutta tulee kolmestakin kasvista satoa, jos vain säät suosivat syksylläkin.
Laitoin eilen pakastimesta piparjuurta hapankaaliin ja tänään hernekeittoon, niin tuli yhtäkkiä mieleen, että onkohan piparjuuri pysynyt hengissä. Piti käydä kurkkaamassa. Siellähän se, mansikkamaan kupeessa.
Ja mainittakoon vielä pari muutakin syötävää kasvia, joista en ole tainnut muistaa mainita. Sain Millanilta appelsiinitimjamin ja ajuruohon ja itse olin esikasvattanut talvikynteliä, niin nyt mulla on taas uusia makuja kasvimaalla ja kukkapenkissä, ajuruohon kun istutin kivikkopenkkiin mehitähtien likistölle.

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Ne on täytetty...

... nimittäin sadevedellä, kuta kuinkin kaikki huushollista löytyneet tyhjät astiat, tynnyrit, kanisterit, sangot ja kastelukannut. Sekä 200 litran jäteastia. Ei minun tarvitsekaan yöllä nousta vajentamaan talon nurkilla olevia sadevesisäiliöitä, koska ei minulla ole enää mitään, mihin niitä vajentaisin. Jopa peruna- ja kasvimaata kastelin vielä äsken sateessa, jotta saisi mahdollisimman tarkoin hyödynnettyä sateen. Nyt kun pitkäkestoinen hiljainen sade on kastellut kohopenkitkin pintaa syvemmältä, myös kasteluvesi pääsee kunnolla imeytymään, eikä vain valu pitkin kohopenkkiä. Kaikki on innostunut kasvamaan aivan eri vauhdilla sateen ja lämmön ansiosta. Jopa ensimmäinen peruna pilkisti tänään, mutta minä sen äkkiä piilotin. Siellä Millanin pelossahan perunoita oli esillä jo viikko sitten, mutta siellä maaperä onkin savisena aina vähintään riittävän kosteaa.
Sellainenkin mukava seuraus sateesta on, että kaikki ihanat kesän tuoksut voimistuvat ja kirkastuvat. Päivällä kaupasta pyöräillessämme vedin keuhkot täyteen koivun tuoksua. Kaikkia ihania tuoksuja en edes osaa nimetä. Pääasia, että tällä hetkellä kukkaistuoksu päihittää mm. turkistarhojen lemahdukset.

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Mittatilaussadetta Kanttorilan puutarhaan

Aamulla herättyäni menin ensi töikseni kurkkimaan räystäiden alle illalla jättämiin astioihin. Mikä pettymys, yöllä kolmelta ei ollutkaan satanut, vaikka täsmäsää sellaista mulle lupaili. Mutta jo ennen kirkkoon lähtöä ehti ripotella hiukan. Kirkkoon ja takaisin pääsimme kuivin jaloin, johtuen ehkä siitä, että olin ottanut sateenvarjon mukaani. Mutta sen jälkeen onkin sadellut, enimmäkseen hiljaista tiputtelua, mutta sellainen ehtiikin parhaiten imeytyä tuhkakuivaan maahan. Sain myös jo vähäsen kertymään sadevettä tynnyriin rännien alla olevia astioita vajentaessani. Ja alkuviikolle on lupailtu vielä runsaampia sateita, joten toiveissa on saada sadevesivarastot täyteen taas hetkeksi, tynnyrit, kanisterit ja sangot... Vielä ei tarvi turvautua letkuun. Kiitos Taivaan Isälle!

Verkko kireällä

Pihamarkilla olemme viihtyneet miehen kanssa molemmat omissa hommissamme. Sisällä mä olen lähinnä tehnyt ruokaa (siis useammin kuin loma-aikojen ulkopuolella tapaan tehdä) ja mies tiskannut. Eilen mies rustasi liiverinpohjaa, taikka pohjustustyö alkoi jo edellisiltana, kun hän repi katajan juurelta pensaikkoa. Eiköhän se ole rusopajuangervoa, joka leviää ja on sitkeä kuin paju. Liiverin pohjaksi hän kuskasi navetan lattisementin lohkareita ja niiden päälle hiekkaa, sitäkin uusittavan navetanlattian alta. Sitten varsinaiseksi lattiaksi trukkilavoja. Nyt pyhäpäivänä on taukoa rakennushommista, niin kuin puutarhahommistakin - mitä nyt aamulla kuskasin astioita räystäiden alle sadevettä keräämään.
Eilispäivän puutarhaurakkanani oli köynnöskasvien istutus. Sitä varten kysäisin mieheltä, sopiiko minun ripustaa Millanilta saamani köynnöstukiverkko navetan seinustalle. Olin funtsinut varapaikan, koska mies oli puhunut navetan ja riihen maalaamisesta. Ja hyvä että olin, ei kukkien laitto seinustalle  kuulostanut miehen mielestä asialliselta, lahottaa vain seinää entisestään. Toista verkon paikkaa varten tarvitsin kaksi seivästä, jotka mies minulle auliisti pystyttikin kasvimaan laitaan, reunimmaisen ja vanhahkon kohopenkin päihin. Kiristettyäni verkon sijoilleen toin penkkiin säkistä lisää tuoretta multaa, johon istutin neljä päivänsineä, kaksi mustasilmäsusannaa, yhden keijunmekon ja kaksi tuoksuhernettä, keijunmekon keskimmäiseksi ja herneet sen molemmin puolin. Köynnösten eteen istutin vielä viisi pientä krassintainta. Verkon toiselle, kasvimaan puoleiselle kantille, kylvin silpoydinhernettä. Uskon ja toivon, että köynnökset ovat ehtineet juurtua ja alkaa kasvaa kunnolla pituutta ennen kuin herneet peittävät niiltä valoa.
Oli minulla liossa myös sokeriherneitä. Niitä kylvin sitten vielä kaksi riviä edellispäivänä kylvämieni salaatti- ja punajuuririvien viereen, ja kasvimaa alkaakin olla täyteen kylvetty. Jossain on vielä tilaa salaatin ja tillin uusintakylvöille.
Köynnösverkon tieltä minun täytyi kylläkin siirtää kohopenkkiin pari päivää aikaisemmin istuttamani orvokin ja punarevonhännät. Niille laitoin uudet paikat perhos- ja kivikkopenkkeihin. Samalla kylvin perhospenkkiin ihananvärisestä unikosta talteenottamiani siemeniä. Mutta kurkkuyrttiä kylvin purkkiin. Jos itävät, niin mietitään sitten niille paikkaa. Kurkkuyrtti kun on aika kova leviämään.
Jouduin mä kasvihuoneessakin tekemään yhden siirron jo istutettujen kanssa. Millanin kanssa juteltuani muistin, että minullakin tomatillo pärjäsi paremmin ulkona kuin kasvihuoneessa, joten siirsin sen isosta laatikosta ulossiirrettävään ruukkuun, josta vuorostaan siirsin paprikat tomatillon tilalle.
Mutta nyt on siis lepopäivä. Kirkossa käytiin kävellen. Siellä huomiota kiinnitti kattoparrujen ympärillä suihkiva haarapääskynen. Mutta se löysi tiensä ulos (paljon helpommin kuin taannoinen rastaanpoikanen riihiladostamme), peräti kaksikin kertaa. Toisen kerran jälkeen suntio ryntäsikin sulkemaan oven. Ettei enää pyrähtäisi takaisin, ei pääskyn kannata kirkon kartohirsiin pesiä.
Saarnaamassa oli kesäteologi. Kirkosta palattuamme nuorimies naapurikunnasta kävi hakemassa kauan turhanpanttina riihessä lojuneen vaihdelaatikon. Aikoo sovittaa sitä Kadettiin. Hyvä että tavara kiertää.

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Ilmoja piisaa, ja istuttamista

Vielä on istutukset kesken. Kylvöjähän aion tehdä muutenkin pitkin kesää lisää, salaattia, hernettä ja tilliä ainakin uusintakylvöinä. Millanilta sain keväällä pussillisen kauraa, johonkin pitäisi niitäkin nakella, jos olisi tilaa. Ehkä perunapeltoon?
Eilen aamupäivällä istutin pienen osan kesäkukista. Portaiden viereen olin kylvänyt aiemmin rivin kosmosta ja malvikkia sekaisin, nyt istutin kylvörivin eteen valkoista leijonankitaa ja mustaa orvokkia vuorotellen. Esikasvattamani sinivarjot istutin ns. perhospenkkiin muiden perhosia houkuttelevien  perennojen sekaan ja muutaman leijonankidan ja orvokin lemmikkien haudalle harjaneilikoiden kaveriksi.
Eilen illalla sain lopulta valmiiksi puolimoos olleen kohopenkin, kun mies leikkasi nurmikkoa ja tyhjäsi keruupussin penkin päälle useaan kertaan. Sen päälle minä levittelin kompostorista tyhjäämäni tökötin, jonka päälle tuli sitten kasvihuoneen tomaattilaatikoista tyhjäämäni sekä kohopenkin viereen lapioimani mullat. Istutin siihen viisi sokerimaissia, kolme Golden Zucchini- kesäkurpitsaa - joista yhden varsi kylläkin rapsahti melkein kokonaan poikki - ja kylvin viisi liotettua härkäpapua. Popparipussista kylvämiäni maisseja istutin kasvimaan toiselle laidalle, jotteivät kovin ristipölyttäisi toisia maisseja.
Viikonlopuksi on luvassa sadetta. Siinä toivossa aion tänään aloittaa samettikukkien istuttamisen kasvimaalle. Pitäisi miettiä paikka myös muutamalle päivänsinille, sekavärisille leijonankidoille, parille mustasilmäsusannalle ja ruukuissa talvettuneille kahdelle äitienpäiväruusulle, yhdelle jouluruusulle. Krassit ovat vasta tulleet pintaan, mutta niillekin pitää jostain varata tilaa. Kasvimaalle nyt ainakin.
Eilen puutarhapäivä keskeytyi romureissun ajaksi. Kävimme peräkärryllä hakemassa Millanin nurmikolta loput kudontakoneen rautaosat hyötyjäteasemalle, naapurin mies oli aiemmin löytänyt kasasta jotain tarvekaluja, samoin Millan löysi köynnöstueksi sopivan "ratin". Oli se naapuri ihmetellyt, millainen supermies oli saanut koneen osat pihalle pikkuluukusta. Samaa oli päivitellyt Millanin isä. Sellainen supermies minulla.
Oli mulla vähän mattopesuakin ohjelmassa eilen, kun edellispäivänä olin jättänyt likoamaan kaupunkikodista tuomani vaalean räsymaton. Matto oli turhan pitkä, niin ennen pesua olin katkaissut sen lyhyemmäksi tahran kohdasta, purkanut matonkuteita kerille ja solminut molempien matonpätkien päät. Lyhyempään jäi tahraa jäljelle, mutta se passaa kynnysmatoksi. Kun kerta mulla oli pesuvesi saavissa valmiina, niin pesin lisäksi yhden Kanttorilan matonkin. Tosin porstasin siitä vain vaaleiden raitojen kohdat, joissa lika näkyi... Matot olisi kyllä kannattanut pestä jo toissapäivänä, niin saattaisivat hyvinkin olla jo kuivia. Sen verran kuumaa ja kuivaa oli vielä eilenkin. Mutta saisi se sade silti kernaasti taas tulla.