Omenatarha

Omenatarha

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Huhtikuu hupenee - piippupäivitys

Ei mies sitten malttanutkaan odottaa kesää ja nuohoojaa. Hän yleensä haluaa löytää ongelmiin ratkaisun kerralla. Niinpä hän kantoi riihestä puutavaraa, jonka avulla tuki alumiinitikkaat pysymään tukevasti paikoillaan, jotta tohti kavuta räystään yli katolle asti. Näytti hurjalta katsoa hänen etenemistään ja lopulta kurkottelua piippua kohti. Ja kylläpä hän vain tonki piipun sisuksista ulos sammalta, heinää ja risuja niin paljon kuin ylsi. Pari naakkaa kaarteli katon yllä huolestuneen oloisina, mistä uusi pesäpaikka, vieläkö sen ehtii väsätä. Moskaa varmaan jäi vielä aika tavalla, koska vieläkään piippu ei ihan kunnolla vedä. Mitään estoverkkoa piipun nokkaan ei nyt sitten tullut. Mies joutui laskeutumaan toista kautta, koska talon etupuolen katolla olevista puisista tikkaista osa jo ylös mennessä meinasi kuulemma liukua alta pois. Ja niin ne sitten tulla rämähtivätkin alas pikku kiskaisulla.
Minulla oli omaa kivaa puuhaa pihamarkilla. Käänsin lapiolla kasvimaan ja keräsin samalla monivuotiset rikkaruohot juurineen pois. Muutaman voikukankin sain raudalla kangettua juurineen irti. Sain Kanadan serkun pojalta hyviä vinkkejä voikukkaraudan käyttöön. Kostea maa ja hidas irrotus. Kääntäessä löysin pari palsternakkaa, jotka näyttivät syömäkelpoisilta. Kokeillaan maa-artisokan kanssa sosekeitoksi myöhemmin.
Oikeastaan hyvä, että tuo lumi suli vähitellen, niin saatoin edetä vähitellen, enkä ahnehtineet kerralla liikaa hommia. Meinaan vielä jossain välissä, huomenna tai vappuna, hakea vintiltä kateharsoa ja peittää sillä kääntämäni maapläntin. Sillä ajatuksella, että jos tässä parin viikon sisällä harson alla alkaa rikkaruohot itää, niin saan ne harattua pois ennen kylvöjä.
Nyt taidan painua pehkuihin.

Vapuksi Kanttorilaan

Eilen ajellessamme seurailin, miten lumitilanne vaihteli matkan varrella. Rannikon tuntumassa oli lumettomia peltoja, mutta syvemmälle sisämaahan tultaessa alkoi näkyä sellaisia merkkejä, että todennäköisesti Kanttorilan pihakin on lumen peitossa. Niinkuin sitten olikin suurelta osin. Pihatiellä näkyi kuopuksen renkaanjäljet, joiden reunoissa kymmenen sentin lumikerros.
Mies ryhtyi taas ensi töikseen sytyttelemään takkaa. Mutta mutta... piippu ei ruvennut vetämään, ei edes nuohousluukussa poltettujen papereiden avulla. Oliko naakka ehtinyt majoittua tänne oltuamme poissa pari viikkoa? Voihan vetämättömyys johtua piipun kosteudestakin. Sisätilanlämmitin on aina välillä puhaltanut takan vieressä, mutta toistaiseksi sytytysyritykset ovat päättyneet savupirttiolosuhteisiin. Toivottavasti kevät tuo vihdoin lämpimämmät säät, niin emme pakosta takkaa tarvitsekaan. Kesäloman alkaessa voimme sitten pyytää nuohoojan käymään. Jos hommattaisiin sellainen suojaverkko piippua varten, niin nokikolari saisi samalla reissulla sen rustata paikoilleen. Meistä kumpikaan ei ole mikään kiipijätyyppi. Mies kävi räystäällä asti, mutta minua hän ei tohdi päästää edes tikapuille.

Mutta kuuluu meille tänne muutakin kuin kylmäsavustusta. Pihalla oli tänään päivällä suorastaan lämmin, ainakin tässä omalla pihalla, joka on korkean kuusiaidan suojissa. Aamulla suurin osa kasvimaasta oli vielä lumen peitossa, suunnittelin kuitenkin kylväväni sipulia siihen ainoaan pälvikohtaan. Myös navetan päädyn perennapenkki oli sulana ja näytti olevan vailla siistimistä. Mutta ensin kävin houkuttelemassa miehen kovan luokan maansiirtohommiin. Oli ollut puhetta, josko saataisiin siirrettyä iso kivilohkare kasvimaalta vähän reunemmalle. Mies oli heti valmis huhkimaan. Kahden rautakangen, yhden liinan ja lankkuläjän avulla hän sai kuin saikin kiven siirtymään lumipalloheisin juurelle. Sain lisää liikkuma- ja kasvimaatilaa.
Kiviurakan jälkeen käänsin lapiolla pienen maapläntin sipulin kylvöä varten, jätin sen lämpenemään ja tartuin haravaan. Pari pienempääkin perennapenkkiä oli jo haravoitavissa. Samalla nyhdin rikkakasveja. Siinä penkoessa oli mukava nähdä sitä ja tätä jo maasta nousevankin, kuten tietty tulppaaneja mutta myös esim. nokkosta ja lehtosinilatvaa.
Sitten olikin jo päiväkahvin aika ja tarve. Olimme tänne lähtiessämme poikenneet kotiseurakunnan munkkimyyjäisissä. Mutta kuusi munkkia alkoi jo huveta, joten lähdimme kävelemään paikallisen rauhanyhdistyksen vappumyyjäisiin täydentämään munkkivarastoa. Ostimme molemmat jäljellä olleet munkit. Oli mukava nähdä entinen kollega kassan takana. Kun olimme palanneet myyjäis- ja kauppareissulta ja kun mies alkoi lämmittää ruokaa, kävin sillä välin kylvämässä sipulia. Röpöstelin vakoon myös syksyllä salaateista keräämäni kukinnot, josko niiden sisällä olisi ollut jokin siemenkin. Huomasin, että miltei koko kasvimaa oli päivän aikana vapautunut lumipeitteestä.
Kävin testaamassa, noinkohan löytyisi maa-artisokan mukuloita. Ja löytyihän niitä. Nam!  

Eilen tänne tultuamme ihmettelin hetken, mikä kukkapaljous keittiön ikkunalla on, mutta hoksasin sitten, että kuopus oli edellispäivänä täällä poiketessaan siihen nostanut tuliaiskukkia. Hän nimittäin oli veljeni kanssa töissä messujen puutarhaosastoa purkamassa ja oli sieltä saanut mukaansa roskiin menossa olevia kukkasia. Mukavasti kaksi kutakin, niin voin viedä Millanille helmililjaa, koristebataatin ja sekä tavis- että perunanarsissia. On kukkaparkaa nimellä paiskattu, englanninkielinen nimi on paljon kuvaavampi: Bridal Crown. Olin kyseistä narsissia ennen pääsiäistä kaupassa ihaillut ja nuuhkinut raaskimatta ostaa. Vaan nytpä sainkin sen kuitenkin. Erityisesti iloitsen kuitenkin siitä, että kuopukselle lupailtiin lisää hommia kevään mittaan samaisessa puutarhafirmassa.

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Lisää koulimista, kylvöjä ja kylvöjen uusintoja

Jäimme täksi viikonlopuksi kaupunkikotiin paristakin syystä. Ehdotin jo viimeksi lähtiessämme, että ellei viikonlopulle povata lämpöisempää säätä kuin pääsiäisen seutuna oli, niin tulemme seuraavan kerran vasta vappuviikonloppuna, kun silloin on muutenkin pidempi vapaa. Toinen syy on sairastumiseni. Ei minulla kuumetta ole ollut, mutta toisesta pääsiäispäivästä olen maannut enemmän tai vähemmän potien flunssan oireita. Maanantaina makasin, makasin, niinkuin lauluissakin sanotaan, käytännössä koko päivän. Töissä olen kulkenut, mutta kotiin päästyä olen nukkunut päiväunia ja mennyt aikaisin petiin.
Eilen oli lyhyt työpäivä, niin jaksoin vielä töiden jälkeen laittaa ruuan, tiskata ja koulia muutaman keijunmekon suurempiin purkkeihin. Ne tulevat lauluporukkamme naisille, ja yhdelle heistä jo veinkin illalla keijunmekkopurkin. Sain vaihdossa anopinkielen jakotaimen.
Saan lisätilaa ikkunoille, kunhan kiikutan keijunmekot muillekin naisille. Yläkertaan kannettiin äsken miehen kanssa silityslautaa leveämpi pöytä ikkunan eteen, niin siinäkin tuli vähän lisää tilaa. Niinpä saatoin koulia talvikyntelit ja muutaman päivänsinen ja mustasilmäsusannan isompaan purkkiin.  eivät vielä oikeastaan olleet koulittavan kokoisia, mutta kun olin kylvänyt ne niin köyhään multaan (jo kerran kylvömultana olleeseen), niin arvelin niiden kaipaavan lisäpotkua uudesta mullasta. Kylvämistäni 24 tuoksuherneen siemenestä vain kolme oli itänyt, joten pemotin kylvöastian tyhjäksi ja istutin ne kolme omiin astioihinsa. Lisäksi laitoin lisää siemeniä likoamaan, sillä haluaisin kernaasti tuoksuhernettä olevan enemmänkin kuin vain kolme tainta. Nyt kylvin kokeeksi myös anopin antamat keltaiset kosmokset esikasvamaan.
Vaikka kasvihuonekurkun siemenistä yksikään ei ole vielä itänyt, niin en ole ihan vielä toivoa heittänyt. Odottelen vain, että aurinko alkaisi taas tehokkaammin lämmittää yläkerran muovikasvihuonetta. Sen sijaan verenpisaran pistokkaat ovat jo täyttäneet odotukseni ja alkaneet muodostaa juuria. Taimienlähetyslokerikko oli kuin olikin fiksu pistokkaankasvatusastia. Eri mukavaa, kun näkee vihertävän muovin läpi, onko juuria kehittynyt.
Tuoksuherneen lisäksi uusin myös sitruunamelissan kylvön, itäköön tai ei. On minulla jo parina talvena sitruunamelissa talvehtinutkin, joten ihan välttämättä noidenkaan ei tarvi itää. Mutta sitruunantuoksua tahdon pihalle myös itikoiden karkoitukseen. Tarkoitan hyttysiä, en lehmiä.
Pikkutsinnian siemenistä iti vain yksi, ja uusi hankintani sinivarjo näyttäisi tuottavan pettymyksen - ei yhtään itänyttä. Aion sitä kuitenkin kokeilla Kanttorilassa myös suorakylvönä jäljelle jääneistä siemenistä. Voi olla, etten pääse vielä vappuna suorakylvöjä aloittamaan, mutta kenties jo sitä seuraavana viikonloppuna. Salaattia, sipulia, porkkanaa...

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Sfanta Vineri - pyhää perjantaita!

Nousimme jo aikaisin rustaamaan itseämme valmiiksi pääsiäislomareissua varten. Mies sitoi peräkärrykuorman liinoilla, minä pakkasin Millanin hopeavitjan taimet sanomalehtiin käärien lämpölaukkuun ja tein voileivät matkaevääksi. Sen verran ehdin vielä siistiä kotia ennen lähtöämme, että sain levittää Liisa-tädin kutoman pääsiäisliinan pöytään. Ehdimme kuin ehdimmekin valmiiksi siten, että kerkesin yhdeksäksi kirkkoon kuoron kanssa harjoittelemaan. Ennen kirkkoon tuloaan mies vielä ajeli auton lämpimäksi (kävi tankilla), että taimet kestävät pari tuntia. Kerrankin minä olin saattanut pukea vähän parempaa kirkkoröijyä, kun en tullut fillarilla. Tosin pukukoodi oli simppelisti 'mustaa' - mutta eipä tarvinnut tulla urkuparvelle lämpösaappailla vaan naisellisemmilla nilkkureilla. Kuorolla oli kolme haastavaa laulua, mutta olihan niitä harjoiteltu jo useampana talvena, joten hienosti meni niin Antonio Lottin Katso, Hän kantoi tuskamme, Kindermannin Oi Jeesus, kallis Herrani kuin niitäkin haastavampi Heinrich Schutzin Kiitos sulle, Kristus. Eräs alakerrassa istunut musiikkimies sanoi jumiksen jälkeen, että saundi oli hyvä.
Ennen kuorokavereista eroamista toivotin hyvää pääsiäistä jakamalla kullekin servetillä koristellun kananmunan (tai siis saivat valita mieluisan värisen). Minä kun en ole heidän kanssaan laulamassa enää pääsiäisaamuna, kun lähdettiin suoraan kirkosta kohti Kanttorilaa. Matkalla poikettiin nauttimassa maukas lounas ravintolassa, jonka entinen vietnamilaisoppilaani on vastikään perustanut. Saimme vielä matkaevääksi ihanat kevätkääryleet makean chilikastikkeen kera. Slurp!!
Pitkin matkaa bongattiin joutsenia, milloin pariskunta, milloin kokonainen parvi pellolla ruokailemassa. Myös yksittäisiä kurkia nähtiin useampaan otteeseen sekä sorsapari. Mutta eniten ilahdutti nähdä kevään ensimmäiset kuovit ja lopulta juuri ennen perille pääsyä myös töyhtöhyyppä ihan läheltä.
Heti tavarat sisään Kanttorilaan kannettuamme täytin alumiinisen maitopäälärin auringonkukansiemenillä ja kävin täyttämässä lintulaudan. Samalla reissulla tein puutarhakierroksen, koskapa poissaollessamme lumi oli ehtinyt sulaa, siitäkin huolimatta, että sitä tänäänkin on leijaillut. En odottanut mitään löytäväni, mutta yllätyinpä iloisesti. Jouluruusu, jonka viime keväänä olin istuttanut perhospenkin päätyyn, oli tehnyt nuppuja! Tämä oli ensimmäinen kerta, kun pihassani jouluruusu kasvaa muutakin kuin lehtiä. Toinen mukava yllätys löytyi matkalla postilaatikolle. Krookukset olivat kuin olivatkin nostaneet nuppunsa nekin. Olin jokunen päivä sitten nähnyt Facebook-muistoissani parin vuoden takaisen, näihin aikoihin otetun kuvan, jossa krookukset olivat täydessä loistossa. Nyt totesin, ettei siitä nyt niin paljoa jäljessä ollakaan kuin vielä kaupunkikodin kinosten keskellä kuvittelin.
Syötyämme kevätkääryleet ja muitakin herkkuja lähdimme kävelylle. Varasin mukaani oksasakset pajunoksia kerätäkseni sekä pienen muovipussin roskien keräämiseen. Hirveän monta oksaa en raskinut katkoa, vaan halusin jättää enimmät pajut kukkimaan pikkuöttiäisten ruuanlähteeksi. Sen verran vain, että koristelen pari virpomisvitsaa huomista kyläreissuamme varten, jotta voin virpoa Millanin tuoreeks' terveeks' - tai ainakin emännälle perän leviän...
Roskiakin keräsimme. Mies löysi laiturirannasta sinne hylätyn risan kalahaavin, johon oli kätevä kerätä litattuja alumiinitölkkejä ja muuta kierrätyskelpoista. Siihen mukaan ottamaani muovipussiin mies sitten lippasi tienlaidasta löytyneet hevosenkakkarat 😀Tyhjäsin pussin parsapenkkiin.

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Taimi- ja kylvöpäivitys numero sejase

Me teimme taannoin Millanin kanssa yhteistilauksen. Yhdestä taimifirmasta, molemmat tilasimme perliittiä ja lainmotekäpyjä, mutta Millan tilasi myös muutaman taimen. Mä laitoin tilauksen menemään netin kautta, ja saapumisosoitteeksi tämän kaupunkikodin osoitteen. Maanantaina tilauksemme oli sitten lähtenyt liikkeelle, ja sain siitä ilmoituksen ja lähetyksen seuraamislinkin. Tarkoitukseni olikin tänään töiden jälkeen tsekata, joko paketti olisi tullut, mutta väsytti niin ja sitten unohdin ja piti lähteä lauluharjoituksiin. Sieltä palattuani vihdoin pääsin postin sivulle seurantatunnuksella ja totesin, että kyllähän lähetys oli jo tänään yhdeltä ollut perillä, vaan en sitä enää tälle illalle ennättänyt hakea, kun posti oli jo mennyt kiinni siinä vaiheessa. Mrrrr... no, täytyy toivoa, että taimet ovat säilyneet suurinpiirtein friskeinä. Huomenna meinaan ajella suoraan töistä kaupungille, niin ei tarvi jännätä, miten taimien käy tuulessa. Tänään ainakin tuuli rajusti, kun pyöräilin harjoituksiin. Ja tulee sitä pyöräilyä mulle ilman postireissuakin huomenna, kun olen luvannut olla illalla säestämässä kitaralla yhteislauluja kotiseuroissa, viisikielisestä laulukirjasta.
Eilen laitoin tuoksuherneet likoamaan ja tänään kylvin ne vessapaperihylsyihin. Toivottavasti lähipäivinä riittää aurinkoa, että saavat kylliksi lämpöä itääkseen. Punarevonhäntä, jota kylvin myöhässä, oli tullut nopeasti pintaan, melkein yhtä nopeasti iti purppuratulikukka, mutta risiini ei vielä näytä mitään itsestään. Eikä balkaninkellokki.
Huomenna entinen uudelleen istuttaa Millanin taimet, jotta pärjäävät hallussani pääsiäiseen asti, jolloin seuraavan kerran treffaamme.

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Lumihiutaleita hiljalleen...

Ja taas satelee lunta hiljoksiin. Äsken kuunneltiin jumalanpalvelusta netin kautta yhdestä kotitkirkoistamme ja söimme pitsaa ja salaattia, jälkiruuaksi eilisen täytekakun rippeitä. Rupeamme tekemään vähitellen lähtöä. Olen nyt kiertänyt kastellen huonekasvit ja talvettuvat. Annoin taas kaikille myös lannoitetta kasteluveteen liotettuna. Viime kesänä ostamani verenpisara on yksi ilonaiheistani. Otin siitä viimeksi käydessämme pistokkaita juurtumaan yhteen Kodin kukilta tulleeseen taimilokerikkoon, mutta verenpisara taitaa tykätä, mitä enemmän vain sitä leikkaa. Kannoin vintille osan eilen istuttamista mukulakukista, osa mahtui peräkamarin ikkunalle verenpisaran ja pelargonioiden väliin.
Mies kuuluu tiskaavan (kirjoitan iPadilla, joka välillä "korjailee" tekstiäni, äskeisen virkkeen se muutti muotoon "mies kuuluu tiskaamaan", en kehdannut jättää moiseen seksistiseen muotoon). Minä keräsin kylmältä vintiltä mukaani jotain pääsiäiskoristeita ynnä rekvisiittaa, jota luultavasti tarvitsen koulussa ennen pääsiäistä. Täälläkin hivenen levitteli pääsiäiskoristeita, mutta ehkä lisää sitten, kun tulemme seuraavan kerran pääsiäislauantaina. Josko itsekin ryhtyisin tekemään jonkinsortin loppusiivouksia, niin on taas mukava palata. Ja semmoinen homma pitää muistaa vielä tehdä ennen lähtöä, että kuskaan kasvihuoneesta yhden multapussin lähemmäs sisääntuloa, niin Millanin ei tarvitse kylällä käydessään raahata säkkiä kasvihuoneesta saakka pihan poikki autonsa kyytiin. Mulla on viime syksynä ostettuja puutarhamultasäkkejä, joista olen saanut kylvöihin ja koulimiseen. Kysyin Millanilta eilen, haluaisiko hänkin, ja kyllä hän haluaisi yhden pussin. Kylvömultaa kun myydään niin pikkuisissa pusseissa, ja dahlian mukuloille ei ihan pieni erä piisaakaan.
Tuumasta toimeen.

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Huhtikuu humauttaa

Kanttorilan kulmilla sateli lunta pitkin aamua, mutta mies ei ruvennut kolaamaan. Meinattiin, että turhaa rehkimistä, kun se kohta sulaa kuitenkin pois. Niinhän se suli perjantainakin. Ennen matkaan lähtöä säätiedotuksissa varoiteltiin, että Pohjanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla on surkea ajokeli, mutta kun tänne asti ehdimme, kaikki lumi ja sohjo oli kadonnut teiltä.
Illalla emme jaksaneet ryhtyä oikein mihinkään, vaikka olimme perillä toki ihan valoisan aikaan. Tai siis kyllä mies jaksoi virittää valkean takkaan. Mutta meinaamani kukkamukuloiden istutuksen esikasvamaan päätin jättää suosista aamuun sillä oletuksella, että aamulla tarkensi jo paremmin. Käytin illan kirjoittelemalla Millanille kirjeen pätkää, jonka vein hänelle tänään samalla, kun kävimme viettämässä synttäreitäni hänen kanssaan.
Millan kertoi nähneensä jo kerran kyykäärmeen kerällä lämmittelemässä tällä viikolla, kun oli ollut oikein lämmin päivä. Ei ollut ollut kauhean ilahtunut näkemästään. Koiran kanssa metsässä ulkoillessa joutuu käärmeisiin suhtautumaan vakavasti ja varovasti.
Me sen sijaan teimme pari huomattavasti mukavampaa kevätbongausta. Eilen ensimmäinen töyhtöhyyppähavaintomme tälle keväälle. Vanhoista merkinnöistä huomasin taannoin, että jonain vuonna ei niin kauan sitten olin nähnyt töyhtöhyyppiä viikon pari aikaisemmin. Tänään sitten katselimme säälien peippotyttöä, joka lumisateessa tuli etsimään vahvistusta lintulaudaltamme.
Juu, kyllä mä ennätin ne gladioluksen, ruostekukan ja freesian mukulat/sipulit istutella esikasvamaan, ja täytekakunkin ehdin täyttää ja koristella ennen kylään lähtöä. Meinasin ensin hätäillä, ettei mulla ole tarpeeksi istutusastioita, kun unohdin ottaa koululta mukaan niitä maitopurkkeja, jotka olin keittiöltä valmiiksi hakenut luokkaan jemmaan. (Meillä koulun keittiöllä fiksusti jemmaavat yhtä sun toista - munakennoja, maitopurkkeja, margariinirasioita ja isompiakin muovirasioita -  askarteluvärkeiksi yms. tarpeisiin.) Mutta oli minulla muutamia maitopurkkeja kerättynä, ja tulomatkalla tänne taukopaikalla kaivoin ABC:n kassan roskiksesta kuittien seasta pilkistävät korkeat kertakäyttömukit följyyni. Loppuja mukuloita istuttelin sitten isompiin kukkapurkkeihin useamman sipulin rykelminä.
Ensi viikonloppuna tulee jälleen pakollinen tauko Kanttorilavisiitteihin, mutta pääsiäislomalla ehtii taas tulla tsekkaamaan tilannetta, joko huhtikuu onnhumauttanut kaikki lumet veks ja joko jostain jotain pilkistää. En nyt sitten vielä ole uudestaan yrittänyt käydä lapion kanssa maa-artisokkaa tonkimassa. Jospa kokeilisin parin viikon päästä.
Ensi kesälle suunnittelemani sukutapaaminen Kanttorilassa on myös jo polkaistu alkuvauhtiin. Se tapahtukoon.